Abiturientit Roy Unho, Juha-Pekka Pispa ja Mikko Lehtonen koulunsa portailla.
Takana on mediadiplomin Episentrumin teko ja edessä kirjoitukset (kuva Heikki Kotilainen).

Tänä syksynä Lauttasaaren yhteiskoulussa tarjottiin ensimmäisen kerran suoritettavaksi lukion mediadiplomia. Diplomilla osoitetaan monipuolista osaamista median alalla aina lähdekritiikistä oman teoksen valmistamiseen. Diplomin arvioi koulun oman opettajan lisäksi yksi ulkopuolinen henkilö. Mikko Lehtonen, Juha-Pekka Pispa(Juhis)  ja Roy Unho heittivät diplomin myötä kauhutarinat romukoppaan ja tekivät yhteistyönä ajankohtaisohjelman, Episentrumin (15 min). Työssä näkyy poikien pitkäaikainen harrastus elokuvakerronnan saralla: ääni ja kuva toimivat mukavasti yhdessä vakavoittaen katsojan tärkeän aiheen äärelle.

Roy on aina ollut kiinnostunut audiovisuaalisesta mediasta, ja nyt oli vihdoinkin mahdollisuus tehdä asiallinen työ, josta saisi kokemusta ja kritiikkiä. Mikkoa ovat erilaiset mediakurssit kiinnostaneet aina, sillä hän on yhdessä Juhiksen kanssa 10 kesäisistä asti tehnyt kaiken näköisiä elokuva/dokumentti/sketsi-juttuja kameralla. Itse asiassa Mikon jatko-opinnotkin suuntautuvat media-alalle, sillä hän pyrkii Evtek:iin mediatekniikan linjalle ja näin ollen hän ajatteli, että diplomin saaminen on nyt ”must”.

Mediadiplomiin liittyvät lukiokurssit olivat hyvää pohjustusta työn suunnitteluun ja internetissä suoritettavaan verkkokurssiin, pojat toteavat. Antoisin osa kursseja olivat opettajien luennot median eri osa-alueista, koska niistä saatua tietoa pystyi soveltamaan periaatteessa työn jokaisessa vaiheessa. Se, että koulussamme on mahdollisuus suorittaa mediadiplomi, on todella mahtava juttu, Mikko toteaa. Media on ala, joka kiinnostaa nykyään yhä enemmän ja diplomista on varmasti hyötyä monille myös uravalinnan kannalta, jatkaa Roy, jonka tarkoitus olisi päätyä juuri elokuva-alalle.

Työn aiheen valinnassa oli alusta asti selvää, että teemme videotyön ja muutaman kokouksen jälkeen heitimme naurettavat kauhuelokuvasuunnitelmamme roskakoriin ja päätimme kyhätä kokoon dokumentin, Mikko kertoo. Sairaanhoitajien palkkakiista oli tuohon aikaan koko ajan uutisissa puheenaiheena ja siitä riitti aihetta myös diplomityöhön.

Royn mielestä työtä oli kokonaisuudessaan hauska tehdä, vaikka deadline tuntuikin lähestyvän kuin vuosittainen hammaslääkärissä käynti. Suunnittelu ja kuvaukset sujuivat lähes ongelmitta ryhmähengen avulla, mutta editointivaiheessa ilmeni nauhavikoja sekä ongelmia DVD:lle polttamisessa, joten Mikon ja Juhiksen aiempi kokemus tuli tarpeeseen. Arvostelijoilta saatu kritiikki oli aidosti rakentavaa ja lopullinen arvosana ylitti odotukset. Tosin kuvauksessa oli ongelmia, kun akut eivät meinanneet kylmässä säässä kestää, ja gallupeihin oli todella vaikeaa saada juroja suomalaisia kadulla kulkijoita mukaan, Mikko lisää. Ja editointiin olisi kulunut vaikka kuinka paljon aikaa täydellisyyttä tavoitellessa.

Oli aivan mahtavaa nähdä dokumentti valmiina, vaikka sitä olisi voinut hioa vielä toiset kolmekymmentäkuusi tuntia, toteaa Roy ja on varsin tyytyväinen lopputulokseen, joka toteutettiin hyvin vähäisillä resursseilla. Budjetti taisi olla reilut kaksikymmentä euroa, johon kuului uusi mikrofoni, tuulenvaimennin sekä bussiliput keskustaan ja takaisin. Molemmat kiittelevät ryhmän hyvää yhteistyökykyä ratkaisevana tekijänä työn onnistumisessa. Mikko totesi diplomityön olleen opettavaista, sillä työn valmistuttua näki kaikkea, mitä olisi voinut tehdä vielä paremmin. Kumpikin suosittelee mediadiplomia lämpimästi kaikille alasta kiinnostuneille oppilaillemme.

Minna Närvä

Abiturientti Esa Kemppainen myhäilee tyytyväisenä kuvataiteen lukiodiplomista saamiinsa arvosteluihin. Paras mahdollinen arvosana ja arvostelijoiden kehut löivät ällikällä nuoren miehen, jonka mielestä työ olisi voinut olla monimutkaisempi, jotta lukija olisi voinut syventyä tarinaan ja henkilöihin paremmin. Kun katselen Esan hienoa Sanat sarjakuvaa ja kaikkea muuta mitä diplomityöhön liittyy (työpäiväkirja, luonnokset, prosessikuvaus jne.), olen vakuuttunut, että Esasta kuullaan vielä.

Esa on harrastanut piirtämistä 4. luokalta lähtien ja koska kuvataidediplomissa oli hyviä aiheita tarjolla, hän päätti suorittaa sen. Piirtäminen on hauska harrastus ja tarinan laatiminen eräänlaista henkistä purkautumista, josta voisi joskus tulla Esalle vaikka ammattikin. Hän haaveilee jo isommasta sarjakuvatyöstä, jota onnistuessaan voisi yrittää kaupata kustantajalle. Esan mieleen ovat mustavalkoiset työt, jotka näyttävät hänestä tyylikkäämmiltä kuin värilliset. Vuosien varrella on tapahtunut aikamoinen kehitys. Nuorena Esa piirsi lyhyitä kuvasarjoja täynnä tappeluita, miekkoja ja hirviöitä ja nyt monisivuisen juonellisen kokonaisuuden, josta arvostelijat löysivät jopa filosofiaa ja piilotettuja sanomia, joita Esa ei ollut ajatellutkaan.

Esa on harrastanut piirtämistä 4. luokalta lähtien ja koska kuvataidediplomissa oli hyviä aiheita tarjolla, hän päätti suorittaa sen. Piirtäminen on hauska harrastus ja tarinan laatiminen eräänlaista henkistä purkautumista, josta voisi joskus tulla Esalle vaikka ammattikin. Hän haaveilee jo isommasta sarjakuvatyöstä, jota onnistuessaan voisi yrittää kaupata kustantajalle. Esan mieleen ovat mustavalkoiset työt, jotka näyttävät hänestä tyylikkäämmiltä kuin värilliset. Vuosien varrella on tapahtunut aikamoinen kehitys. Nuorena Esa piirsi lyhyitä kuvasarjoja täynnä tappeluita, miekkoja ja hirviöitä ja nyt monisivuisen juonellisen kokonaisuuden, josta arvostelijat löysivät jopa filosofiaa ja piilotettuja sanomia, joita Esa ei ollut ajatellutkaan.

Sanat sarjakuva syntyi oikeastaan lopputapahtumista, mutta itse piirtämistyö alkoi tietysti alusta. Aikaa oli niukasti, joka hieman stressasi ja jotkut kuvaruudut ärsyttivät, koska oikeaa kuvakulmaa ei tahtonut löytyä. Esa aloittaa aina hahmon luonnostelun hellästi, jotta kumitus on helppoa. Ensin syntyy kalju pää ja ihmisen lihaksiston mukainen paljas vartalo, johon lisätään ”päälliset” eli kasvonpiirteet, hiukset ja vaatteet. Jos haluaa kuvata jonkin liikkeen esim. potkun, on oikea asento tärkeää sekä liikettä voi tehostaa vauhtiviivoin tai jättää ääriviivat puuttumaan, mikä korostaa nopeutta. Toisaalta joskus paikalleen jämähtänyt liike näyttää vaikuttavammalta. Teksti tehdään tilaa parhaiten hyödyntäen ja sitä saa joskus miettiä kauan, jotta kaikki olennainen tulee mukaan. Toisaalta hyvässä sarjakuvassa teksti kertoo vain osan ja kuva loput.

Esan töissä vaikuttavat Manga-sarjakuvat (mm. Berserk ja Dragon Ball), joita hän seuraa säännöllisesti. Piirustus harrastuksena ei ole kallis; tärkeää ovat oikeat välineet. Jos haluaa oikeaksi sarjakuvapiirtäjäksi, olisi hyvä käydä kurssi, jonka Esakin on suorittanut. Lisäksi hänellä oli nuorempana tapana piirtää mallista kuvia muista sarjakuvista. Mitään hosuvan hommaa tämä ei ole, vaan vaatii aikaa ja huolellisuutta.

Esan mielestä naishahmoja on huomattavasti vaikeampi piirtää kuin miehiä ja toiveena onkin joskus luoda vahva mutta kaunis sankaritar. Tällä hetkellä piirtäminen on ylioppilaskirjoitusten takia jäänyt vähemmälle ja seuraavaksi Esan tie vie Tampereelle poliisikouluun ja katsotaan sitten, mitä sarjakuvaharrastus tuo tullessaan.

Esaa haastatteli Minna Närvä